Kuvien ottaminen revontulista on periaatteessa melko helppoa. Hommaan ei tarvita revontulien lisäksi oikeastaan muuta kuin sellainen kamera, jonka asetuksia voi muuttaa käsin, sopivan pimeä paikka ja käytännössä aina myös jonkinlainen jalusta tai muu tuki kameralle. Kirkkaista revontulista saa kuvia nykyaikaisilla kännyköilläkin ja myös keskitasoa paremmilla pokkareilla. Parhaat mahdollisuudet näyttäviin kuviin on kuitenkin käyttämällä valovoimaisella objektiivilla varustettua kohtalaisen nykyaikaista järjestelmäkameraa. Kameran lisäksi hyödyllisiä ja/tai suorastaan pakollisia välineitä kuvausreissulla:
Jos ei kuvaa ihan kodin tai muuten asutuksen vieressä kannattaa ottaa mukaan myös taskulamppu (tai mielellään varalta kaksi), kännykkä, jonkin verran juotavaa sekä jotain syötävää, ja riittävästi lämmintä vaatetta. Ennemmin vähän liikaa kuin yhtään liian vähän, ettei joudu jättämään kuvausreissua kylmyyden takia kesken.
Revontulia voi näkyä periaatteessa ympäri vuoden, aina kun vain on tarpeeksi pimeää. Radiotekniikalla niitä on todettu esiintyvän myös valoisan aikaan, vaikka silmin niitä ei tietenkään silloin näy. Pimeälläkin näkyminen on kuitenkin riippuvaista auringon aktiivisuudesta. Aika yleinen harhaluulo on, että revontulia näkyy vain keskitalvella kovilla pakkasilla. Tämä käsitys voi johtua siitä, että yleensä talviöinä kirkkaan taivaan aikana on myös kylmä sää, ja toisaalta melko harva on nähnyt revontulia kesäisin valoisista öistä johtuen.
Tilastollisesti parhaat ajankohdat revontulien ilmestymiselle ovat kevät- ja syyspäivän tasausten seudut maalis- ja syyskuussa. Vuorokauden yleisimmät esiintymisajankohdat ovat 1-2 tuntia keskiyön molemmin puolin, mutta niitä voi näkyä milloin tahansa riittävän pimeällä. Esimerkiksi Huippuvuorilla revontulia voi paikan pohjoisesta sijainnista johtuen näkyä talvella myös keskellä päivää. Suomessa revontulia on havaittu ilmeisesti kaikkina muina kuukausina paitsi kesäkuussa, jolloin yöt ovat myös etelässä suhteellisen valoisia. Lähipäivien osalta revontulien esiintymisen todennäköisyyttä voi yrittää arvioida tuoreesta kolmen päivän Kp-ennusteesta, ja lähituntien osalta aurinkotuulimittareista.
Kameran asetukset riippuvat mm. kameran ominaisuuksista, objektiivin valovoimasta, ympäristön pimeydestä ja revontulten kirkkaudesta sekä niiden liikkeen nopeudesta. Sopivat asetukset löytyvät helposti kokeilemalla. Itse käytän tyypillisesti seuraavia asetuksia:
Kamera tarkennetaan yleensä "äärettömään". Tämä tapahtuu järjestelmäkameroissa helposti esimerkiksi laittamalla objektiivin tarkennus manuaaliasentoon, kytkemällä kamerasta takanäyttö (ns. live-view) päälle, kohdistamalla kamera joko kirkkaaseen tähteen, kuuhun tai johonkin muutaman kymmenen tai sadan metrin päässä olevaan keinovaloon (katuvalo, pihavalo, kännykkämasto tms.), laittamalla näyttöön suurin suurennos (yleensä 10x) ja tarkentamalla kuva valoon. Ota huomioon, että objektiiviin merkitty äärettömän kohta ei läheskään kaikissa objektiiveissa ole täsmälleen äärettömän kohdalla. Tämän jälkeen objektiivin tarkennusrenkaan voi vaikka teipata varalta paikoilleen, ettei se pääse vahingossa liikkumaan kesken kuvauksen. Tarkennuksen voi tietysti tehdä myös päivällä etukäteen johonkin kaukaiseen kohteeseen, kunhan vain muistaa jättää tarkennuksen manuaalitilaan, ja varmistaa, ettei tarkennusrengas pääse liikkumaan esim. kameralaukussa itsestään.
Kuvauspaikka kannattaa yleensä pyrkiä valitsemaan mahdollisimman pimeältä alueelta, mutta kuitenkin siten, että alue olisi maisemallisesti itseä kiinnostava. Sopivia paikkoja voi katsoa esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastokartoista ja ilmakuvista tai vaikkapa Googlen katunäkymästä (Street View). Tavallisesti revontulet näkyvät luoteen ja koillisen välisellä alueella, mutta kirkkaampien näytösten kohdalla niitä voi näkyä missä suunnassa tahansa, myös etelässä tai suoraan pään yläpuolella.
Kuvaussuunnassa horisontissa olevat puut ja muut korkeat kohteet olisi hyvä olla riittävän kaukana kuvaajasta, jotta myös lähellä horisonttia olevat revontulet näkyisivät niiden takaa. Vesistöjen rannat sekä peltoaukeat ovat tyypillisesti riittävän avaria. Lisäksi kannattaa tarkistaa mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen, että onko kuvaussuunnassa mitään kirkkaita keinovalon lähteitä. Esimerkiksi kaupungit, teollisuusalueet ja kasvihuoneet voivat näkyä yökuvissa pitkän valotusajan johdosta helposti jopa kymmenien kilometrien päähän. Joskus tosin kaupungin valot voivat olla tärkeä osa kuvaa. Tarpeeksi pimeää aluetta voi yrittää etsiä etukäteen esimerkiksi DarkSiteFinder-nettipalvelun kartoista.