Revontulien kuvaaminen

esimerkkikuva Kuvien ottaminen revontulista on periaatteessa melko helppoa. Hommaan ei tarvita revontulien lisäksi oikeastaan muuta kuin sellainen kamera, jonka asetuksia voi muuttaa käsin, sopivan pimeä paikka ja käytännössä aina myös jonkinlainen jalusta tai muu tuki kameralle. Kirkkaista revontulista saa kuvia nykyaikaisilla kännyköilläkin ja myös keskitasoa paremmilla pokkareilla. Parhaat mahdollisuudet näyttäviin kuviin on kuitenkin käyttämällä valovoimaisella objektiivilla varustettua kohtalaisen nykyaikaista järjestelmäkameraa. Kameran lisäksi hyödyllisiä ja/tai suorastaan pakollisia välineitä kuvausreissulla:

  • Mahdollisimman valovoimainen objektiivi. Laajakulmaiset ovat tähän tarkoitukseen suosituimpia, mutta vaihtelun vuoksi voi olla hyvä ajatus kokeilla myös pidemmällä polttovälillä olevia objektiiveja.
  • Jalusta. Jalustan tulee olla riittävän tukeva tärinän välttämiseksi. Kannattaa valita sellainen jalusta, jonka säädöt toimivat luotettavasti ja ilman kohtuutonta voimaa kovillakin pakkasilla, ja jolla kameran saa tarvittaessa käännettyä osoittamaan suoraan ylös. Tällöin kuvien ottaminen koronasta helpottuu paljon.
  • Kaukolaukaisin. Näitä on saatavilla useita eri tyyppisiä, sekä langallisia että langattomia. Itse käytän langatonta radiotekniikalla toimivaa ohjainta, joita saa kotimaisista kaupoista muutamalla kympillä. Niissä on sekin hyvä puoli, että kovilla pakkasilla voit pitää käsiä ja laukaisinta vaikka takin taskussa, ja ottaa silti kuvia. Infrapunalaukaisimissa on yleisenä ongelmana se, että kameroiden infrapunavastaanotin on tyypillisesti kameran etupuolella, ja laukaisin tarvitsee normaalisti suoran näköyhteyden vastaanottimeen.
  • Pehmeä liina mahdollisen huurteen pyyhkimiseen linssistä.
  • Pakkasella tai nollan tuntumassa voi käyttää esimerkiksi kemiallisia kädenlämmittimiä linssin etupinnan jäätymisen estämiseksi. Nämä voi kiinnittää objektiivin ympärille esim. teipillä, tarranauhalla (jota käytän itse) tai vaikka laittamalla lämmittimen jonkun päästä auki leikatun ja objektiivin ympärille pujotetun sukan sisälle. Markkinoilla on myös monenlaisia akku- tai paristokäyttöisiä sähköisiä lämmittimiä.

Jos ei kuvaa ihan kodin tai muuten asutuksen vieressä kannattaa ottaa mukaan myös taskulamppu (tai mielellään varalta kaksi), kännykkä, jonkin verran juotavaa sekä jotain syötävää, ja riittävästi lämmintä vaatetta. Ennemmin vähän liikaa kuin yhtään liian vähän, ettei joudu jättämään kuvausreissua kylmyyden takia kesken.

Milloin revontulia näkyy?

esimerkkikuvaRevontulia voi näkyä periaatteessa ympäri vuoden, aina kun vain on tarpeeksi pimeää. Radiotekniikalla niitä on todettu esiintyvän myös valoisan aikaan, vaikka silmin niitä ei tietenkään silloin näy. Pimeälläkin näkyminen on kuitenkin riippuvaista auringon aktiivisuudesta. Aika yleinen harhaluulo on, että revontulia näkyy vain keskitalvella kovilla pakkasilla. Tämä käsitys voi johtua siitä, että yleensä talviöinä kirkkaan taivaan aikana on myös kylmä sää, ja toisaalta melko harva on nähnyt revontulia kesäisin valoisista öistä johtuen.

Tilastollisesti parhaat ajankohdat revontulien ilmestymiselle ovat kevät- ja syyspäivän tasausten seudut maalis- ja syyskuussa. Vuorokauden yleisimmät esiintymisajankohdat ovat 1-2 tuntia keskiyön molemmin puolin, mutta niitä voi näkyä milloin tahansa riittävän pimeällä. Esimerkiksi Huippuvuorilla revontulia voi paikan pohjoisesta sijainnista johtuen näkyä talvella myös keskellä päivää. Suomessa revontulia on havaittu ilmeisesti kaikkina muina kuukausina paitsi kesäkuussa, jolloin yöt ovat myös etelässä suhteellisen valoisia. Lähipäivien osalta revontulien esiintymisen todennäköisyyttä voi yrittää arvioida tuoreesta kolmen päivän Kp-ennusteesta, ja lähituntien osalta aurinkotuulimittareista.

Kameran asetukset

esimerkkikuvaKameran asetukset riippuvat mm. kameran ominaisuuksista, objektiivin valovoimasta, ympäristön pimeydestä ja revontulten kirkkaudesta sekä niiden liikkeen nopeudesta. Sopivat asetukset löytyvät helposti kokeilemalla. Itse käytän tyypillisesti seuraavia asetuksia:

  • Objektiivin aukko riittävän isolla (esim. f/2 on isompi kuin f/8). Pienestä aukosta on hyötyä lähinnä silloin, jos haluaa myös kuvan etualalle joitain kohteita selkeinä, tai jos objektiivi aiheuttaa täydellä aukolla ns. "komaa" kirkkaiden kohteiden reunoille. Tämä näkyy yleensä selvimmin kuvan reuna-alueilla. Tätä voi välttää jossain määrin tarkentamalla objektiivin kuvan keskiosan sijaan reunoilla oleviin tähtiin.
  • Herkkyys (ISO) välillä 400-3200. Mitä suurempi herkkyys, sitä enemmän kenno tyypillisesti aiheuttaa kohinaa kuvaan. Jotkut kamerat tuottavat toisia parempia kuvia suuren herkkyyden kuvissa.
  • Valotusaika ympäristöstä, revontulien kirkkaudesta sekä liikkeestä, käytetystä kameran herkkyydestä ja objektiivin aukosta riippuen 0,4-15 sekuntia
  • Mikäli jostain syystä kaukolaukaisinta ei ole käytettävissä kannattaa kamera asettaa ottamaan kuvia sen omalla viivelaukaisimella. Muussa tapauksessa kamera tärähtää hyvin helposti kuvaa ottaessa.
  • Jos mahdollista, kannattaa kuvata aina raw-muodossa ("raakakuvia"). Näin esim. kameran valkotasapainolla ei ole kuvaushetkellä merkitystä, vaan sen voi säätää oikeaksi todella helposti jälkikäsittelyssä. Samoin kuvan muukin säätäminen on tarvittaessa paljon helpompaa kuvanlaadun kärsimättä verrattuna jpg-kuviin.
  • Objektiivin edessä ei saa käyttää mitään suodattimia. Näistä voi tulla kuvaan hyvin helposti ns. Newtonin renkaita, joita voi olla mahdoton korjata jälkikäsittelyssä.

Kameran tarkennus

esimerkkikuvaKamera tarkennetaan yleensä "äärettömään". Tämä tapahtuu järjestelmäkameroissa helposti esimerkiksi laittamalla objektiivin tarkennus manuaaliasentoon, kytkemällä kamerasta takanäyttö (ns. live-view) päälle, kohdistamalla kamera joko kirkkaaseen tähteen, kuuhun tai johonkin muutaman kymmenen tai sadan metrin päässä olevaan keinovaloon (katuvalo, pihavalo, kännykkämasto tms.), laittamalla näyttöön suurin suurennos (yleensä 10x) ja tarkentamalla kuva valoon. Ota huomioon, että objektiiviin merkitty äärettömän kohta ei läheskään kaikissa objektiiveissa ole täsmälleen äärettömän kohdalla. Tämän jälkeen objektiivin tarkennusrenkaan voi vaikka teipata varalta paikoilleen, ettei se pääse vahingossa liikkumaan kesken kuvauksen. Tarkennuksen voi tietysti tehdä myös päivällä etukäteen johonkin kaukaiseen kohteeseen, kunhan vain muistaa jättää tarkennuksen manuaalitilaan, ja varmistaa, ettei tarkennusrengas pääse liikkumaan esim. kameralaukussa itsestään.

Kuvauspaikan valinta

esimerkkikuvaKuvauspaikka kannattaa yleensä pyrkiä valitsemaan mahdollisimman pimeältä alueelta, mutta kuitenkin siten, että alue olisi maisemallisesti itseä kiinnostava. Sopivia paikkoja voi katsoa esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastokartoista ja ilmakuvista tai vaikkapa Googlen katunäkymästä (Street View). Tavallisesti revontulet näkyvät luoteen ja koillisen välisellä alueella, mutta kirkkaampien näytösten kohdalla niitä voi näkyä missä suunnassa tahansa, myös etelässä tai suoraan pään yläpuolella.

Kuvaussuunnassa horisontissa olevat puut ja muut korkeat kohteet olisi hyvä olla riittävän kaukana kuvaajasta, jotta myös lähellä horisonttia olevat revontulet näkyisivät niiden takaa. Vesistöjen rannat sekä peltoaukeat ovat tyypillisesti riittävän avaria. Lisäksi kannattaa tarkistaa mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen, että onko kuvaussuunnassa mitään kirkkaita keinovalon lähteitä. Esimerkiksi kaupungit, teollisuusalueet ja kasvihuoneet voivat näkyä yökuvissa pitkän valotusajan johdosta helposti jopa kymmenien kilometrien päähän. Joskus tosin kaupungin valot voivat olla tärkeä osa kuvaa. Tarpeeksi pimeää aluetta voi yrittää etsiä etukäteen esimerkiksi DarkSiteFinder-nettipalvelun kartoista.