---

Ennustetaulukon tulkinta

Ensimmäisessä taulukossa näkyvät värilliset palkit kuvaavat ennustettua Kp-arvoa. Palkin alapuolella näkyvät numerot tarkoittavat sitä aikaväliä (Suomen aikavyöhykkeellä), jota ennuste koskee, ja palkin yläosassa oleva luku tarkoittaa kyseiselle aikavälille ennustettua Kp-arvoa. Mitä korkeampi palkki, sitä suurempi todennäköisyys revontulien ilmaantumiselle. Revontulia voi kuitenkin näkyä myös heikomman ennusteen aikoina.

Taulukon alapuolella on samanlainen taulukko, jossa näkyy pohjoisille leveyspiireille (alkaen 60° N, eli suunnilleen Suomen etelärajalta) ennustettu K-luku (hieman eri asia kuin Kp-luku).

---

Roihupurkausten tulkinta

• päivä: se päivä milloin purkaus on alkanut
• alkoi: mihin kellon aikaan purkaus alkoi
• maksimi: purkauksen voimakkain hetki
• loppui: milloin purkaus päättyi (voimakkuus laskenut alle puoleen maksimista)
• luokka: purkauksen voimakkuus
• alue: miltä auringonpilkkualueelta purkaus havaittiin

Roihupurkaus, eli flare, tarkoittaa auringon koronan pinnalla havaittavaa voimakasta ja äkillistä sähkömagneettisen energian purkausta. Mikäli purkaukseen liittyy auringon magneettikentästä irti pääseviä hiukkasia, puhutaan niin sanotusta koronan massapurkauksesta (CME), jonka suuntautuessa maapalloa kohti voi seurauksena olla revontulia ja esim. radiohäiriöitä. Roihupurkaukset tapahtuvat yleensä aktiivisten, magneettisesti monimutkaisten auringonpilkkuryhmien yhteydessä, kun pilkkujen voimakkaat magneettikentät läpäisevät auringon näkyvän pinnan eli fotosfäärin yhdistäen auringon koronan auringon sisempiin osiin. Purkaukset eivät kuitenkaan ole riippuvaisia auringonpilkuista, vaan niitä voi tapahtua muillakin aktiivisilla alueilla. Roihupurkaus saa voimansa koronaan kertyneen magneettisen energian purkautuessa suhteellisen nopeasti (tapahtuman kesto minuuteista tunteihin). Roihupurkaus sisältää säteilyä koko sähkömagneettisen spektrin alueelta, ja suurin osa roihupurkausten energiasta on ihmisen silmille näkymättömällä aallonpituudella, minkä vuoksi oheisen taulukon luvut ovatkin geostationaarisella radalla olevien GOES-satelliittien röntgensäteitä 0,1-0,8 nanometrin aallonpituuksilla mittaavilta instrumenteilta.

Roihupurkaukset luokitellaan pienimmästä suurimpaan asteikolla A, B, C, M ja X niiden lähettämän röntgensäteilyn voimakkuuden perusteella. Kunkin luokan sisällä on vielä erikseen lineaarinen numeroasteikko välillä 1-9 (paitsi X-luokka, jolla ei ole ylärajaa). Esimerkiksi M2 on kaksi kertaa voimakkaampi kuin M1, M8 on kaksi kertaa voimakkaampi kuin M4. Vastaavasti X1 on kymmenen kertaa voimakkaampi kuin M1, tai sata kertaa voimakkaampi kuin C1 ja niin edelleen. Voimakkaimman nykyaikana tapahtuneen tunnetun purkauksen arvo oli X28, mutta mittarit ylikuormittuivat jo purkauksen kestettyä 12 minuuttia arvossa X17, ja joissain lähteissä on arvioitu todelliseksi huippuarvoksi jopa X45. Kyseinen purkaus tapahtui 4. marraskuuta vuonna 2003. Vuonna 1859 tapahtunut ns. Carringtonin tapahtuma on ollut todennäköisesti vieläkin voimakkaampi. A-, B- ja C-luokkien purkauksista tulee maapallolle harvoin näkyviä seurauksia, ja M-luokastakin seuraukset ovat yleensä havaittavissa vain lähellä napoja. Voimakkaista M-luokan purkauksista voi kuitenkin aiheutua revontulia myös "normaalia" laajemmilla alueilla. NOAA:n SWPC (avaruussääpalvelu) antaa avaruussäävaroituksen M5-luokan (5x10^-5 wattia/m²) tai sitä voimakkaammista roihupurkauksista.

---

Auringonpilkkujen tulkinta

Auringonpilkut ovat auringon pinnalla olevia erikoisen voimakkaan magneettikentän keskittymiä. Niiden magneettikenttä estää voimallaan sulan aineen liikkeen pilkun kohdalla. Pilkun kohdalla pinnan lämpötila on lähteestä riippuen noin 1000-3000 astetta ympäristöä viileämpi, jonka vuoksi pilkut näkyvät ympäristöään tummempina. Pilkun tumminta aluetta sen keskellä kutsutaan umbraksi ja varsinkin isompien pilkkujen ympärillä olevaa vähän vaaleampaa ja juovikasta aluetta penumbraksi. Tämän sivun tiedot ovat uudempia kuin varsinaisen auringonpilkkuja listaavan sivun, joten sivujen tietojen välillä voi olla eroja.

• Pilkkuryhmän numero tarkoittaa yksilöllistä, tunnistettua aktiivista aluetta (AR = active region). Aktiivisia alueita on myös muita kuin auringonpilkut.
• Pilkkuja: kuinka monta eri umbraa (tummaa aluetta) kyseisen pilkkuryhmän sisällä on havaittavissa
• Tyyppi tarkoittaa pilkun magneettista luokitusta:
  • α (alfa): Tässä yksinkertaisessa pilkussa on vain yksi magneettinen napa.
  • β (beta): Pilkkupari, jossa on sekä positiivinen että negatiivinen napa ja jonka navat ovat selvästi erillään.
  • γ (gamma): Monimutkainen aktiivinen alue, jonka navat ovat liian epäsäännöllisesti jakautuneita kuuluakseen β-luokkaan.
  • β-γ (beta-gamma): Toinen esimerkki monimutkaisesta aktiivisesta alueesta.
  • δ (delta): Delta-pilkut ovat yleensä isokokoisia sekä monimutkaisia, ja ne kestävät vain harvoin kauemmin kuin yhden kierroksen ajan. Nämä ryhmät ovat tyypillisesti hyvin aktiivisia.
  • β-δ (beta-delta): Enimmäkseen beta-tyypin pilkkuja sisältävä ryhmä, mutta mukana vähintään yksi delta-luokan pilkku.
  • β-γ-δ (beta-gamma-delta): Monimutkaisin pilkkuryhmä, joka on tyypillisesti myös hyvin aktiivinen. Tämä on revontuliharrastajien kannalta kiinnostavin pilkkutyyppi, koska suuresta aktiivisuudesta johtuen näihin liittyy usein roihupurkauksia, joista voi seurata koronan massapurkaus (CME).
• Pilkkuryhmän alalla tarkoitetaan kokonaisalaa auringon näkyvästä pallonpuoliskosta miljoonasosina. Esimerkiksi maapallon kokoinen pilkkuryhmä on n. 84 miljoonasosaa. Suuret pilkkuryhmät voivat olla reilusti maapalloa kookkaampia, ja erottuvat sopivan aurinkosuodinkalvon tai riittävän tumman hitsauslasin (DIN 14) läpi katsottuna jopa ilman kiikareita tai kaukoputkea.

---

Stereo A-kuvan tulkinta

Stereo-satelliitit A ja B kiertävät aurinkoa samalla radalla kuin maapallokin, mutta A-satelliitti näkee auringon tapahtumat ja mittaa aurinkotuulen ominaisuuksia useita vuorokausia esim. ACE- ja DSCOVR-satelliitteja aiemmin (A = ahead, eli edellä) ja B (B = behind, eli jäljessä) vastaavasti myöhemmin. Viereisen kuvan numeroitujen alueiden tulkinta:

1. 1. mitattujen arvojen lisäksi näkyvillä olevan aikajanan alkuhetki sekä kesto.
2. 2. mitatut arvot, ylhäältä lukien magneettikentän voimakkuus. phi-kulma, tiheys, nopeus, lämpötila ja arvioitu kesto kyseisellä hetkellä mitatun aurinkotuulen saapumisesta maahan.
3. 3. aikajana (päiviä) sekä uusimman mittauksen ajankohta

Kuvasta on apua esim. maata kohti kääntymässä olevan koronan aukon ominaisuuksien arvioinnissa. Tarkista satelliittien nykyinen sijainti tästä.
Takaisin kuvaan

---

WSA-Enlil ennusteen tulkinta

WSA-Enlil kuvien ympyrät esittävät auringon ympäristöä sen pohjoisnavan yläpuolelta katsottuna, ja niiden oikealla puolella olevat sektorit saman tilanteen sivulta (auringon ja maan päiväntasaajien tasolta, pohjoinen ylhäällä) katsoen. Ympyröiden ja sektoreiden keltainen keskipiste esittää aurinkoa, sen oikealla puolella oleva pieni vihreä piste maapalloa, ja ympyröissä vasemmalla olevat kaksi pistettä Stereo A ja Stereo B -satelliitteja (A = Ahead, B = Behind). Spiraalimainen kuvio tulee siitä, että aurinkotuuli etenee avaruudessa auringon pyörimisliikkeestä johtuen spiraalimaisesti (ns. Parkerin tai Arkhimedeen spiraali). Vasemman laidan kuvat esittävät tiheyden ja nopeuden tilannetta kuvan ylälaidassa mainittuna hetkenä. Oikealla puolella olevista kuvaajista ylempi esittää aurinkotuulen ennustettua tiheyden vaihtelua lähipäivinä maapallon sekä satelliittien kohdalla, ja alempi vastaavasti nopeuden vaihtelua samoissa kohdissa. Kuvaajien alalaidan numerot kertovat mitä päivää ennuste koskee. Ennuste löytyy animaationa NOAA:n sivuilta. Viereisen kuvan numeroitujen alueiden tulkinta:

1. 1. ennustejakson viimeinen hetki
2. 2. ennustettu tiheys
3. 3. ennustettu nopeus
4. 4. punaisella ympyröidyt alueet ovat ennusteen aikajana (päiviä)
5. 5. maapallon sijainti
6. 6. auringon sijainti

Takaisin kuvaan