Yleistä

GOES (Geostationary Operational Environmental Satellites) on sarja NASA:n hallinnoimia geostationaarisella radalla sijaitsevia satelliitteja, jotka tarkkailevat sekä maanpäällistä että avaruussäätä. Ensimmäinen sarjan satelliiteista (GOES-1) laukaistiin avaruuteen jo vuonna 1975. Tällä hetkellä operatiivisessa käytössä ovat NOAA:n ilmoituksen mukaan GOES-16 (75.2°W, Amerikan mantereiden itäosa ja Atlantti) sekä GOES-17 (137.2°W, Amerikan mantereiden länsiosa ja Tyynimeri), mutta mittauksia julkistetaan edelleen vanhemmiltakin satelliiteilta GOES-14 (sijainti 105°W) ja GOES-15 (128°W). GOES-16 ei ole käytännössä vielä kaikilta osin operatiivisessa mielessä valmis, koska kaikkia sen tuottamia tietoja ei vielä tällä hetkellä julkaista normaalein aikavälein. Maanpäällisen säätilanteen (ei sisällä Suomea) kuvia pääsee näkemään esim. täällä.

Avaruussään mittaukset sekä kuvat

Alla olevissa kuvissa näytetään auringon pinnalla olevat magneettisesti aktiiviset alueet GOES-16-satelliitin SUVI-kameran (Solar Ultra Violet Imager) kuvaamana. Kuva aukeaa täyteen kokoon sitä klikkaamalla. Kuvissa on auringon ympärillä paljon mustana näkyvää tausta-avaruutta tarkoituksella, koska laajakulmainen SUVI kykenee näyttämään myös koronan massapurkaukset niiden tapahtuessa. Kaikkien tämän sivun kuvien sekä mittausten lähde on NOAA.

SUVI 094 SUVI 094
SUVI 131 SUVI 131
SUVI 171 SUVI 171
SUVI 195 SUVI 195
SUVI 284 SUVI 284
SUVI 304 SUVI 304

Mittaukset

Korkeat piikit ilmaisevat röntgenalueella havaittuja roihupurkauksia, jotka ovat usein yhteydessä koronan massapurkauksiin, joista voi aiheutua näyttäviä revontulia. Yleensä vain M- ja X-luokan purkaukset aiheuttavat maassa näkyviä seurauksia, mutta toisinaan riittää vähempikin.
Magnetometrin mittauksien jyrkistä muutoksista voi päätellä mahdollisen revontulinäytöksen alkamisen. Kuvaajan alapuolella näkyvät M- ja N-kirjaimet tarkoittavat satelliitin sijaintia keskiyön (M = Midnight) tai keskipäivän (N = Noon) kohdalla kiertorataa. Normaalisti magneettikenttä on geostationaarisella radalla voimakkaampi maan päiväpuolella ja heikompi yöpuolella, josta aiheutuu kuvaajassa yleensä näkyvä säännöllinen aaltoilu. Voimakkaat ja jyrkät muutokset sen sijaan voivat olla merkki revontulialimyrskystä.