Auringonpilkut

auringonpilkkujaImage by NASA

Auringonpilkut ovat auringon pinnalla olevia erikoisen voimakkaan magneettikentän keskittymiä. Niiden magneettikenttä estää voimallaan sulan aineen liikkeen pilkun kohdalla. Pilkun kohdalla pinnan lämpötila on lähteestä riippuen noin 1000-3000 astetta ympäristöään viileämpi, jonka vuoksi pilkut näkyvät ympäristöään tummempina. Pilkun tumminta aluetta sen keskellä kutsutaan umbraksi ja varsinkin isompien pilkkujen ympärillä olevaa vähän vaaleampaa ja juovikasta aluetta penumbraksi. Auringonpilkun elinikä voi vaihdella alle tunnista useisiin kuukausiin.

Suuret pilkkuryhmät voivat olla reilusti maapalloa kookkaampia, ja erottuvat sopivan aurinkosuodinkalvon tai riittävän tumman hitsauslasin (DIN 14) läpi katsottuna jopa ilman kiikareita tai kaukoputkea.

Alla olevassa taulukossa on listattuna viimeisimpien auringonpilkkujen ominaisuuksia sekä niiden kehittyminen ajan myötä. Pilkkuryhmät (oikeammin sanottuna auringon tunnistetut aktiiviset alueet) on numeroitu. Numerointi ei ole pysyvä, vaan ryhmä saa uuden numeron, jos se on olemassa vielä ryhmän tullessa uudestaan esiin auringon kääntymisen myötä (esim. # 2673 oli seuraavalla kierroksella # 2683). Numerointi saavutti arvon 9999 vuoden 2002 kesällä, jonka jälkeen se alkoi alusta luvusta 0000. Oletuksena taulukossa on näkyvillä viimeisin havainto pilkusta, mutta pilkkuryhmän numeroa klikkaamalla näkyy sen koko historia eri vaiheineen. Taulukon tulkintaohje löytyy sen alapuolelta.

Päiväys Ryhmä Pilkkuja Mag. luokitus Ryhmän pinta-ala Sijainti Roihupurkauksia Leveys
25.01.-25 3959 2 α 160 N18W86 11 4
25.01.-25 3961 15 β-γ 460 S10W62 37 13
25.01.-25 3962 2 α 30 N18W54 6 1
25.01.-25 3965 3 α 30 N15W42 5 4
25.01.-25 3967 4 β 20 S15W26 4 6
25.01.-25 3969 6 β 30 S06W10 3 10
25.01.-25 3971 13 β-γ 170 N13W49 3 6
25.01.-25 3972 6 β 40 S19W21 2 7
24.01.-25 3970 1 α 10 N15W14 0 1
22.01.-25 3964 6 β-γ 240 N06W90 38 10
21.01.-25 3968 11 β-δ 70 S18W85 10 6
19.01.-25 3956 1 α 20 N04W85 1 1
18.01.-25 3966 2 β 10 N04E08 0 3
16.01.-25 3957 1 α 10 N19W84 0 1
16.01.-25 3963 5 β 20 N24E06 3 5
15.01.-25 3947 7 β 200 N11W92 61 10
15.01.-25 3950 1 α 10 S18W72 2 1
15.01.-25 3960 1 α 30 S11W93 2 3
14.01.-25 3953 3 β 90 N21W87 1 7
13.01.-25 3958 1 α 5 S06E49 0 1
12.01.-25 3948 1 α 10 N14W80 2 1
12.01.-25 3955 1 α 10 S30W65 0 1
11.01.-25 3945 2 β 20 S07W59 7 4
10.01.-25 3943 2 α 30 S16W59 5 1
10.01.-25 3951 3 β 40 S15W41 5 4
10.01.-25 3954 4 β 30 N24W58 0 6
09.01.-25 3944 2 β 10 S13W73 0 4
09.01.-25 3952 1 α 10 N19W57 0 1
07.01.-25 3939 1 α 60 S17W92 15 2
07.01.-25 3941 3 β 60 S06W81 5 10

Pilkkutaulukon tulkinta

Alla on selitetty lyhyesti taulukon eri kenttien tietojen tulkintaa.

  • Päiväys : viimeisimmän pilkusta kirjatun tiedon päivämäärä. Koko kyseisen pilkkuryhmän kirjatun historian pääsee näkemään viereisessä sarakkeessa olevaa pilkkuryhmän numeroa klikkaamalla
  • Pilkkuja : kuinka monta eri pilkkua samaan ryhmään kuuluu. Ryhmän pilkkujen määrä lasketaan tummien keskustojen (umbrien) määrästä. Yhden penumbran sisäpuolella voi olla useita umbria.
  • Magneettinen luokitus : pilkkuja on magneettiselta luokitukseltaan eri tyyppisiä:
    • α (alfa): Tässä yksinkertaisessa pilkussa on vain yksi magneettinen napa.
    • β (beta): Pilkkupari, jossa on sekä positiivinen että negatiivinen napa ja jonka navat ovat selvästi erillään.
    • γ (gamma): Monimutkainen aktiivinen alue, jonka navat ovat liian epäsäännöllisesti jakautuneita kuuluakseen β-luokkaan.
    • β-γ (beta-gamma): Toinen esimerkki monimutkaisesta aktiivisesta alueesta.
    • δ (delta): Delta-pilkut ovat yleensä isokokoisia sekä monimutkaisia, ja ne kestävät vain harvoin kauemmin kuin yhden kierroksen ajan. Nämä ryhmät ovat tyypillisesti hyvin aktiivisia.
    • β-δ (beta-delta): Enimmäkseen beta-tyypin pilkkuja sisältävä ryhmä, mutta mukana vähintään yksi delta-luokan pilkku.
    • β-γ-δ (beta-gamma-delta): Monimutkaisin pilkkuryhmä, joka on tyypillisesti myös hyvin aktiivinen. Tämä on revontuliharrastajien kannalta kiinnostavin pilkkutyyppi, koska suuresta aktiivisuudesta johtuen näihin liittyy usein roihupurkauksia, joista voi seurata koronan massapurkaus (CME).
  • Ryhmän ala : Pilkkuryhmän kokonaisala auringon näkyvästä alasta miljoonasosina. Esimerkiksi maapallon kokoinen pilkkuryhmä on n. 84 miljoonasosaa.
  • Sijainti : Millä kohdalla auringon pintaa pilkkuryhmä näkyy suhteessa maata kohti kulloinkin näkyvää keskipistettä.
    • N = pohjoiseen (ylös) auringon päiväntasaajalta
    • S = etelään (alas) auringon päiväntasaajalta
    • E = itään (kompassista poiketen vasemmalle) keskipisteestä
    • W = länteen (kompassista poiketen oikealle) keskipisteestä
  • roihupurkausImage by NASA

    Roihupurkaus, eli flare, tarkoittaa auringon koronan pinnalla havaittavaa voimakasta ja äkillistä sähkömagneettisen energian purkausta. Mikäli purkaukseen liittyy auringon magneettikentästä irti pääseviä hiukkasia, puhutaan niin sanotusta koronan massapurkauksesta (CME), jonka suuntautuessa maapalloa kohti voi seurauksena olla revontulia ja esim. häiriöitä radioliikenteessä sekä satelliittipaikannuksessa. Roihupurkaukset tapahtuvat yleensä aktiivisten, magneettisesti monimutkaisten auringonpilkkuryhmien yhteydessä, kun pilkkujen voimakkaat magneettikentät läpäisevät auringon näkyvän pinnan eli fotosfäärin yhdistäen auringon koronan auringon sisempiin osiin. Purkaukset eivät kuitenkaan ole riippuvaisia auringonpilkuista, vaan niitä voi tapahtua muillakin aktiivisilla alueilla. Roihupurkaus saa voimansa koronaan kertyneen magneettisen energian purkautuessa suhteellisen nopeasti (tapahtuman kesto minuuteista tunteihin). Roihupurkaus sisältää säteilyä koko sähkömagneettisen spektrin alueelta, ja suurin osa roihupurkausten energiasta on ihmisen silmille näkymättömällä aallonpituudella, minkä vuoksi oheisen taulukon luvut ovatkin geostationaarisella radalla olevien GOES-satelliittien röntgensäteitä 0,1-0,8 nanometrin aallonpituuksilla mittaavilta instrumenteilta.

    Roihupurkaukset luokitellaan pienimmästä suurimpaan asteikolla A, B, C, M ja X niiden lähettämän röntgensäteilyn voimakkuuden perusteella. Kunkin luokan sisällä on vielä erikseen lineaarinen numeroasteikko välillä 1-9 (paitsi X-luokka, jolla ei ole ylärajaa). Esimerkiksi M2 on kaksi kertaa voimakkaampi kuin M1, M8 on kaksi kertaa voimakkaampi kuin M4. Vastaavasti X1 on kymmenen kertaa voimakkaampi kuin M1, tai sata kertaa voimakkaampi kuin C1 ja niin edelleen. Voimakkaimman nykyaikana tapahtuneen tunnetun purkauksen arvo oli X28, mutta mittarit ylikuormittuivat jo purkauksen kestettyä 12 minuuttia arvossa X17, ja joissain lähteissä on arvioitu todelliseksi huippuarvoksi jopa X45. Kyseinen purkaus tapahtui 4. marraskuuta vuonna 2003. Vuonna 1859 tapahtunut ns. Carringtonin tapahtuma on ollut todennäköisesti vieläkin voimakkaampi. A-, B- ja C-luokkien purkauksista tulee maapallolle harvoin näkyviä seurauksia, ja M-luokastakin seuraukset ovat yleensä havaittavissa vain lähellä napoja. Voimakkaista M-luokan purkauksista voi kuitenkin aiheutua revontulia myös "normaalia" laajemmilla alueilla. NOAA:n SWPC (avaruussääpalvelu) antaa avaruussäävaroituksen M5-luokan (5x10-5 wattia/m2) tai sitä voimakkaammista roihupurkauksista.

    Roihupurkausten listalla toisinaan näkyvä teksti "CME?" tarkoittaa, että kyseinen purkaus on havaittu röntgenalueen sijaan näkyvän valon alueella. Näihin purkauksiin liittyy toisinaan koronan massapurkaus (CME).

    Roihupurkausten alku-, maksimi- ja loppuhetkien ajankohdat pääsee näkemään niiden määrän kertovaa linkkiä klikkaamalla.

  • Modifioitu Zurich-luokitus : Luokitus koostuu kolmesta eri kirjaimesta, joista kukin kuvaa pilkkuryhmän eri ominaisuuksia.
    • Ensimmäinen merkki tarkoittaa koostumusta/rakennetta
      • A: Yksinapainen ryhmä, ei penumbraa. Esiintyy ryhmän elinkaaren alussa ja lopussa.
      • B: Kaksinapainen ryhmä, penumbra voi olla millä tahansa pilkulla.
      • C: Kaksinapainen ryhmä, penumbra ryhmän toisessa päässä. Yleensä ryhmän oikealla reunalla suurimman umbran ympärillä.
      • D: Kaksinapainen ryhmä, penumbra ryhmien molempien päissä, ryhmän laajuus alle 10 kaarisekuntia (120000 km).
      • E: Kaksinapainen ryhmä, penumbra ryhmien molempien päissä, ryhmän laajuus välillä 10-15 kaarisekuntia.
      • F: Kaksinapainen ryhmä, penumbra ryhmien molempien päissä, ryhmän laajuus yli 15 kaarisekuntia (180000 km).
      • H: Yksinapainen ryhmä, jossa penumbra. Halkaisija suurempi kuin 2,5°.
      • J: Muuten samanlainen kuin H, mutta halkaisija alle 2,5°.
    • Toinen merkki tarkoittaa suurimman pilkun penumbran tyyppiä
      • a: epäsymmetrinen, koko pienempi kuin 2,5°
      • s: symmetrinen, koko pienempi kuin 2,5°
      • r: alkeellinen
      • x: ei penumbraa
      • k: epäsymmetrinen
      • h: symmetrinen
    • Kolmas merkki kuvaa pilkkujen jakautumista ryhmässä
      • c: tiivis
      • i: keskinkertainen
      • o: avoin
      • x: yksi pilkku
  • Leveys : Pilkkuryhmän suurin leveys asteina auringon pinnalla